Minusta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, koska olen ollut kiireinen! Olen viettänyt aikaani läksyjen parissa. Olen lukenut kirjojakin. Ja paljon runoja! Ei sovi myöskään unohtaa, että olen löytänyt lenkkeilyn ihanuuden. Olen myös tajunnut, miten paljon käyn henkilökohtaisia asioitani läpi itseni kanssa, kun olen lenkillä. Yksi päivä, lenkillä, tajusin, että olen vihdoinkin oppinut elämään hetkessä. Vaikka minulla on unelmia ja huolia ja murheita, niin en silti enää odota tulevia asioita. Enkä murehdi. Minä tahdoin vaan elää hetkessä. Minä elän hetkessä.
Kävin kuvaamassa minun siskoa. Hän oli niin kaunis niissä kuvissa. minusta hänestä tulisi hyvä malli.
Hänen punaiset hiukset on niin kivat.
Minä ehkä tahtoisin värjätä hiukseni taas suklaanruskeiksi, jos uskaltaisin. Tekisi kivaa.
Mietityttää lukiot. Olen heikkona Muumeihin. Minulla on siskon kanssa superkiva tet-paikka tiedossa. Se viikko tietää paljon kivaa, leffaa ja muuta. Minulta on lähtenyt yksi lukija
Cmx on rakkaus. Sanoitukset ovat suuri rakkaus. ♥ Olen viettänyt päiväni juosten, lukien Trendiä, leikellen niitä, päällystäen kansiota ja kalenteria. Valitettavasti mulla ei ole kuvia niistä vielä, koska unohdin ottaa toisen objektiivin mukaan. >:
Nyt hiusunelmia ja unelmahiuksia! Tahtoisin vähän hiuksista vaaleammat. Otsiksenkin tahtoisin takaisin ja tiedän, että se sopisi mulle, mutta en oikein tiedä jaksaisinko sen suoristusrumbaa ja katuisinko sitä taas ja rasvoittuisiko minun otsa taas liikaa ja, liikaa aavistuksia liittyen siihen. Sitten kun seuraavaksi marssin kampaajalle, olen ehkä tehnyt päätökseni sen suhteen. Minulla on myös hiustenkasvatusprosessi meneillään. Unelmahiukset olis kans punaiset, tai sellaset luonnonpunaiset.
En edes muista enää miltä mun luonnonkihara näyttää, kun oon aina leteillä ja nutturoilla pyrkinyt saamaan unelmakiharat. Ehkä antaudun omieni vietäväksi. Itseasiassa ne on vain laineikkaat.
Mun pakotieni todellisuudesta unelmiin ovat musiikki ja elokuvat. Ällösöpöä romantiikkaa, suuria tunteita ja seikkailuja. Unelmia ja elämänoppia. Kaikkea sitä, mitä meillä on; sitä, mitä me tullaan saamaan; sitä, josta me voidaan vain unelmoida. Musiikki on oikeastaan koko ajan läsnä mun elämässä, joskus se tuntuu ihan elämän soundtrackilta, näin tarkemmin ajateltuna. Elokuvia mä katson ihan liian harvoin, mutta ne on sitäkin tärkeämpiä mulle. Fantasiamaailmat, romanttiset draamat, komediat, animaatiot, piirretyt. Kaikki sellaisia, joihin mä jotenkin hukun, ne nostattaa mulla toiveen, saa mut unelmoimaan kaikesta ja ne saa mut uskomaan itseeni. En tiedä miten se voi olla näin, mutta. Se vaan on. Ei siitä pääse mihinkään.
I tried to paint you a picture, the colors were all wrong
Black and white didn't fit you and all along,
You were shaded with patience, your strokes of everything
That I need just to make it, and I believe that...
Time can tear you apart
But it won't break anything that you are, you are
Myös kirjoista mä löydän samanlaista lohtua kuin elokuvista ja musiikista. Mun oma haavemaailma rakentuu näistä, ja oon oppinut uskomaan mun unelmiini ja rakentamaan mun omaa elämää mun unelmien pohjalta. Se on ihan hirmu siistiä tajuta, että jes, nyt mä oon saavuttanut yhden mun unelmistani, taas. Oon tyytyväinen itseeni just niillä hetkillä. Mut mä tiedän, etten mä saa niitä yksin aikaan. Mulla on Kannattelija, joka saa mut uskomaan ihmeisiin ja unelmiin.
We won't say our goodbyes you know it's better that way
We won't break, we won't die
It's just a moment of change
All we are, all we are, is everything that's right
All we need, all we need, a lover's alibi
Mulla on myös Sisko, jolla on joku suuri voima saada kaikki toimimaan lopulta hyvin. Se saa mut uskomaan itteeni, sillon ku kukaan muu ei vois ees kuvitella sellasta. Se on yks mun unelmista, jonka aion pitää itelläni niin kauan ku mä vaan pystyn.
I walked a minute in your shoes, they never would've fit
I figured there's nothing to lose,
I need to get some perspective on these words before I write them down
You're an island and my ship has run aground
Lord knows I'll fail you time and again,
But you and me we're alright
Every single day that I can breathe, you change my philosophy
I'm never gonna let you pass me by
Käväisin tossa mummin kanssa Tukholmassa 18.-20.7. :) Laitan tähän postaukseen maanantaina laivalla otetut kuvat ja seuraavaan sitten Tukholma-kuvia. Esittelen ostoksetkin jossain vaiheessa, kuhan saan kuvat otettua.
Hain eilen mun kauan odotetun objektiivin kotiin ♥ Sen piti tulla 2-3 päivässä, mutta sen tulemiseen meni viikko. :p enkä oo nyt ehtinyt ees testailemaan sitä kunnolla, kun eilen vähän väsytti matkan jäljiltä ja tänään ilmeisesti ukkostaa ja sataa. Tässä on nyt tunnin jyrissyt vaan, boo.
Olen joskus vannonut, etten ikinä halua/aio muuttaa ulkomaille, koska olen niin suomilapsi ja tuun pieneltä paikkakunnalta keskeltä metsää enkä koskaan oo oikein ollut kiinnostunut suurkaupunkien sykkeestä. But Stockholm melted my heart. Se oli oikeasti sen oloinen kaupunki, että vaikka sinne lähtisi yksin, ilman ketään tuttua, ei silti tuntisi itseään yksinäiseksi. Se kaupunki vaan oli koko ajan läsnä. Rakastuin täysin. Ja onhan siinä vielä sellainen plussa, että kulttuuri on aika samanlaista ja Ruotsi on tossa ihan vieressä. Toisaalta toinen unelmien muuttokohde olisi Norja. Mun isoisä asu siellä sellaset 20 vuotta, serkut & isä ja täti kävi siellä aina kesäisin. Ollaan muutamaan kertaan harmiteltu sitä, että synnyin vähän liian myöhään! Se paikka olis ollut niin unelma, koska papalla ja sen norjalaisella vaimolla oli kennel, olisin viihtynyt siellä sataprosenttisella varmuudella. On tässä jo kauan tuntunut siltä, että mun sydän melkein kuuluu sinne.
Vaikken oo koskaan edes käynyt siellä.
Nyt täällä on niin pimeää, että mulla on vähän liian luja ikävä.
