Ihana Roosa oli minun kanssa tänään kaupungilla! Me käveltiin ympäri Turkua, ostettiin lankaa ja lidlin suklaamönjää ja valokuvattiin liian pikkuisen. Kuvan otti Roosa ja kädessä minulla on hänen kameransa, joka pitää hupsun kivaisaa ääntä. Olen silti onnellisesti canonisti! Siitä en luovu, vaikka uudempaan voisi tietysti joku kaunis päivä päivittää.
Sanon vaan, että tuohon kirjaan voisi lisätä nimen Roosa. Hän kun on sekä persoonaltaan että nimeltään sellainen olento, että on syytä olla onnellinen! Niin. Kunhan pääsen kotiin alan kutomaan kaulaliinaa Novitan noki-langasta! Siitä tulee hieno.
Muutin vähän ulkoasua! Mitä pidätte? Sain, tai siis blogini sai, uuden lukijankin, kiitos ihanat ♥
Minusta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, koska olen ollut kiireinen! Olen viettänyt aikaani läksyjen parissa. Olen lukenut kirjojakin. Ja paljon runoja! Ei sovi myöskään unohtaa, että olen löytänyt lenkkeilyn ihanuuden. Olen myös tajunnut, miten paljon käyn henkilökohtaisia asioitani läpi itseni kanssa, kun olen lenkillä. Yksi päivä, lenkillä, tajusin, että olen vihdoinkin oppinut elämään hetkessä. Vaikka minulla on unelmia ja huolia ja murheita, niin en silti enää odota tulevia asioita. Enkä murehdi. Minä tahdoin vaan elää hetkessä. Minä elän hetkessä.
Kävin kuvaamassa minun siskoa. Hän oli niin kaunis niissä kuvissa. minusta hänestä tulisi hyvä malli.
Hänen punaiset hiukset on niin kivat.
Minä ehkä tahtoisin värjätä hiukseni taas suklaanruskeiksi, jos uskaltaisin. Tekisi kivaa.
Mietityttää lukiot. Olen heikkona Muumeihin. Minulla on siskon kanssa superkiva tet-paikka tiedossa. Se viikko tietää paljon kivaa, leffaa ja muuta. Minulta on lähtenyt yksi lukija
Porvoo on niin uskomaton paikka. Rakastan merta, kallioita ja merituulta. Rakastan pienen pieniä puoteja Vanhassa kaupungissa, rakastan Brunbergin suklaata. Odotan aina vuoden, että pääsen sinne yhdeksi viikoksi. Ja nautin sen viikon siellä viettämästä ajastani täysillä. Se on kaiken odotuksen arvoinen.
Kaikki kuvat on aika auringonlasku-, koira- ja meripainoitteisia, sillä kamera oli mulla aika (liian) vähän käytössä. Jep, nyt on sitten startannut vuoden 2011 kesäloman viimeinen viikko. Odotan oikeastaan jo koulua. Oon niin aikatauluorientoitunut, että tekee hyvää päästä noudattamaan arkirutiineja - kaiken hyvän lisäksi viikonloput tuntuvat kaikkein ihanimmilta kouluviikon jälkeen. Olenko mä outo vai outo. Vai sittenkin ihan normaali?
Mun pakotieni todellisuudesta unelmiin ovat musiikki ja elokuvat. Ällösöpöä romantiikkaa, suuria tunteita ja seikkailuja. Unelmia ja elämänoppia. Kaikkea sitä, mitä meillä on; sitä, mitä me tullaan saamaan; sitä, josta me voidaan vain unelmoida. Musiikki on oikeastaan koko ajan läsnä mun elämässä, joskus se tuntuu ihan elämän soundtrackilta, näin tarkemmin ajateltuna. Elokuvia mä katson ihan liian harvoin, mutta ne on sitäkin tärkeämpiä mulle. Fantasiamaailmat, romanttiset draamat, komediat, animaatiot, piirretyt. Kaikki sellaisia, joihin mä jotenkin hukun, ne nostattaa mulla toiveen, saa mut unelmoimaan kaikesta ja ne saa mut uskomaan itseeni. En tiedä miten se voi olla näin, mutta. Se vaan on. Ei siitä pääse mihinkään.
I tried to paint you a picture, the colors were all wrong
Black and white didn't fit you and all along,
You were shaded with patience, your strokes of everything
That I need just to make it, and I believe that...
Time can tear you apart
But it won't break anything that you are, you are
Myös kirjoista mä löydän samanlaista lohtua kuin elokuvista ja musiikista. Mun oma haavemaailma rakentuu näistä, ja oon oppinut uskomaan mun unelmiini ja rakentamaan mun omaa elämää mun unelmien pohjalta. Se on ihan hirmu siistiä tajuta, että jes, nyt mä oon saavuttanut yhden mun unelmistani, taas. Oon tyytyväinen itseeni just niillä hetkillä. Mut mä tiedän, etten mä saa niitä yksin aikaan. Mulla on Kannattelija, joka saa mut uskomaan ihmeisiin ja unelmiin.
We won't say our goodbyes you know it's better that way
We won't break, we won't die
It's just a moment of change
All we are, all we are, is everything that's right
All we need, all we need, a lover's alibi
Mulla on myös Sisko, jolla on joku suuri voima saada kaikki toimimaan lopulta hyvin. Se saa mut uskomaan itteeni, sillon ku kukaan muu ei vois ees kuvitella sellasta. Se on yks mun unelmista, jonka aion pitää itelläni niin kauan ku mä vaan pystyn.
I walked a minute in your shoes, they never would've fit
I figured there's nothing to lose,
I need to get some perspective on these words before I write them down
You're an island and my ship has run aground
Lord knows I'll fail you time and again,
But you and me we're alright
Every single day that I can breathe, you change my philosophy
I'm never gonna let you pass me by
