Porvoon kutsuhuuto

Kuulen sen jo mun korvissa, kirjottelen kun palaan ja palaan viim. 7.8.!

All this time I was waiting for you

Mun pakotieni todellisuudesta unelmiin ovat musiikki ja elokuvat. Ällösöpöä romantiikkaa, suuria tunteita ja seikkailuja. Unelmia ja elämänoppia. Kaikkea sitä, mitä meillä on; sitä, mitä me tullaan saamaan; sitä, josta me voidaan vain unelmoida. Musiikki on oikeastaan koko ajan läsnä mun elämässä, joskus se tuntuu ihan elämän soundtrackilta, näin tarkemmin ajateltuna. Elokuvia mä katson ihan liian harvoin, mutta ne on sitäkin tärkeämpiä mulle. Fantasiamaailmat, romanttiset draamat, komediat, animaatiot, piirretyt. Kaikki sellaisia, joihin mä jotenkin hukun, ne nostattaa mulla toiveen, saa mut unelmoimaan kaikesta ja ne saa mut uskomaan itseeni. En tiedä miten se voi olla näin, mutta. Se vaan on. Ei siitä pääse mihinkään.

I tried to paint you a picture, the colors were all wrong
Black and white didn't fit you and all along,
You were shaded with patience, your strokes of everything
That I need just to make it, and I believe that...
Time can tear you apart
But it won't break anything that you are, you are

Myös kirjoista mä löydän samanlaista lohtua kuin elokuvista ja musiikista. Mun oma haavemaailma rakentuu näistä, ja oon oppinut uskomaan mun unelmiini ja rakentamaan mun omaa elämää mun unelmien pohjalta. Se on ihan hirmu siistiä tajuta, että jes, nyt mä oon saavuttanut yhden mun unelmistani, taas. Oon tyytyväinen itseeni just niillä hetkillä. Mut mä tiedän, etten mä saa niitä yksin aikaan. Mulla on Kannattelija, joka saa mut uskomaan ihmeisiin ja unelmiin.

We won't say our goodbyes you know it's better that way
We won't break, we won't die
It's just a moment of change
All we are, all we are, is everything that's right
All we need, all we need, a lover's alibi
 

Mulla on myös Sisko, jolla on joku suuri voima saada kaikki toimimaan lopulta hyvin. Se saa mut uskomaan itteeni, sillon ku kukaan muu ei vois ees kuvitella sellasta. Se on yks mun unelmista, jonka aion pitää itelläni niin kauan ku mä vaan pystyn.

I walked a minute in your shoes, they never would've fit
I figured there's nothing to lose,
I need to get some perspective on these words before I write them down
You're an island and my ship has run aground
Lord knows I'll fail you time and again,
But you and me we're alright

Every single day that I can breathe, you change my philosophy
I'm never gonna let you pass me by

En mä pystyis yksin. ♥

Come on, make it last, nothing else matters right now

Kello on 5:38 ja minä kuvailen vaatteita ja bloggaan.

I ♥ Stockholm-huppari, turistikauppa

Mustat farkut, BikBok

Hame, H&M

Paita, Vero Moda

Shortsit, GinaTricot 4,90e

Neule (InWear), Stockmann 16e

T-paita, GinaTricot 4,90e

Ylemmät Tukholmasta, alemmat Tampereelta. Tukholmasta ostin vielä kangaskassin, jossa lukee I ♥ Stockholm, koska oon niin turisti ja kangaskassit on kivoja. Tukholman vaatteissa ei oo hintoja, koska en enää muistanut niitä. Vero Modan paitakaan ei oo ostettu Vero Modasta vaan jostain ihmevaateliikkeestä Sergelin torin vierestä, jossa myytiin paljon erimerkkisiä vaatteita. Ja toi InWearin neule ei muuten oikeasti ole punainen, vaan kirkkaanpinkki, mutta oon menny säätämään kameran asetuksia näköjään taas. :---D

Okei voisin ehkä pian harkita meneväni takaisin nukkumaan, väsyttää, muttei silti väsytä. Pieni ristiriita. Ai niin, otin ton postausäänestys-jutun pois, koska teen noista kaikista aiheista varmaan postauksen johonkin väliin, joten turhaan mä niitä siellä äänestettävänä pidän ollenkaan. :--D

Okei, jospa nyt menen näkemään unia ja herään seuraavan kerran vasta puoli yhdeksältä, jos silloinkaan. Good Night, don't let the bugs bite, vai miten se nyt meni.

Stockholm part. II

Ei ehkä maailman parhaita kuvia, mutta kuvia kumminkin! Ostoksia ette valitettavasti vieläkään pääse näkemään, koska oon tällä hetkellä Tampereella, äidin tietokoneella :f oon myös täältä ostanut korun ja kengät joten kuvaan ne sitten samalla, jos tahdotte nähdä. :)

Tällä hetkellä olo on mitä kummallisin. Minulla on ikävä jotakuta, jota en koskaan ennen ole tavannut. Ihan sellanen olo, että tuun tapaamaan sen henkilön vielä joku päivä tässä lähiaikoina. Mun ajatukset vaeltaa niin kauas auringonlaskuun, että mun ikävä vaan kasvaa. Ikävä.

Tykkään Tampereesta ihan hirmuna. ♥

ps, laitan tohon sivuun postailuehdotusjuttuja, äänestelkää!

I miss your smile so much that I'm watching old photos in the midnight

Käväisin tossa mummin kanssa Tukholmassa 18.-20.7. :) Laitan tähän postaukseen maanantaina laivalla otetut kuvat ja seuraavaan sitten Tukholma-kuvia. Esittelen ostoksetkin jossain vaiheessa, kuhan saan kuvat otettua.

Hain eilen mun kauan odotetun objektiivin kotiin ♥ Sen piti tulla 2-3 päivässä, mutta sen tulemiseen meni viikko. :p enkä oo nyt ehtinyt ees testailemaan sitä kunnolla, kun eilen vähän väsytti matkan jäljiltä ja tänään ilmeisesti ukkostaa ja sataa. Tässä on nyt tunnin jyrissyt vaan, boo.

Olen joskus vannonut, etten ikinä halua/aio muuttaa ulkomaille, koska olen niin suomilapsi ja tuun pieneltä paikkakunnalta keskeltä metsää enkä koskaan oo oikein ollut kiinnostunut suurkaupunkien sykkeestä. But Stockholm melted my heart. Se oli oikeasti sen oloinen kaupunki, että vaikka sinne lähtisi yksin, ilman ketään tuttua, ei silti tuntisi itseään yksinäiseksi. Se kaupunki vaan oli koko ajan läsnä. Rakastuin täysin. Ja onhan siinä vielä sellainen plussa, että kulttuuri on aika samanlaista ja Ruotsi on tossa ihan vieressä. Toisaalta toinen unelmien muuttokohde olisi Norja. Mun isoisä asu siellä sellaset 20 vuotta, serkut & isä ja täti kävi siellä aina kesäisin. Ollaan muutamaan kertaan harmiteltu sitä, että synnyin vähän liian myöhään! Se paikka olis ollut niin unelma, koska papalla ja sen norjalaisella vaimolla oli kennel, olisin viihtynyt siellä sataprosenttisella varmuudella. On tässä jo kauan tuntunut siltä, että mun sydän melkein kuuluu sinne.

Vaikken oo koskaan edes käynyt siellä.

Nyt täällä on niin pimeää, että mulla on vähän liian luja ikävä.

Oon vielä samanlainen, sama sydän, sama mieli, sama nainen

Päätin aloittaa puhtaalta pöydältä, tuntuu kaikkein parhaimmalta näin. Riparilta on siis kotiuduttu jo vähän aikaa sitten, sain kivoja rippilahjoja ja vietin aivan älyttömän ihanan ja ajatukset liikkeelle pistävän rippileirin. Siitä ehkä tämä muutosvimmakin.

Nyt meen nauttimaan kesäherkuista ja lukemaan lehtiä.