Hienoinen pelko painaa minun mieltäni, mutta menehtyy kymmenessä pakkasasteessa. Ensimmäisenä taisin kyllä kaivata jonkinlaista soundtrackia, mutta sitten tajusin, että autojen kaukainen kohina, höyrystyvän hengityksen ääni sekä lumen rapina, kun kuljettiin koiran kanssa pitkin peltoja, olivatkin tarpeeksi kauniita sointuja tälle retkelle. ehkä kauneimpia.
Jane Austen on lentänyt kirjoineen sydämeeni ja oikeastaan minusta tuntuu, että haluaisin melkein asua 1700 ja 1800 -lukujen vaihteessa.
Huomenna minua kutsuu koulu, ja tahtoisin kovasti tietää, millä ihmeellä saan itseni kammettua sängystä ennen seitsemää, kun nyt olen nukkunut kymmeneen ja taisin tänäänkin nukkua päiväunia. tosin ne oli hyvin lyhyet, vaikka mieli olisi tehnyt nukkua pidempäänkin.
toivoisin vain näkeväni tähdenlennon.
ps, formspring kaipaa kysymyksiä ): linkki on tuossa sivussa.
pps, LINKITÄ BLOGISI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti